Silloin tällöin on hyvä palauttaa mieleen urheilun suurmiehiä, jotka ovat jaksaneet tehdä itsestään ikoneita niin hyppyrimäessä kuin ihmisten mielissä.
Matti Nykänen on yksi heistä. Kun katsoo hänen mitalikaappinsa lukemia, ei voi muuta kuin ihailla – ja ehkä vähän hymyilläkin, sillä Nykäsen urheilusaavutukset ja lukuisat mitalit kertovat paitsi poikkeuksellisesta kyvystä hypätä, myös kyvystä kestää elämän lennot ja laskut. Katsotaanpa, millainen voittokimara miehen uralta löytyy.
Nelinkertainen olympiavoittaja
Kun puhutaan Matti Nykäsestä, on pakko aloittaa olympialaisista. Niitä ei tullutkaan muutama, vaan peräti neljä kultamitalia. Neljä, ei huono. Neljä on saavutus, joka voisi riittää monelle koko elämän urheiluinnostukseksi. Nykäsen uskomaton olympiasaldohan syntyi vain kaksissa kisoissa: Sarajevossa 1984 ja Calgaryssa 1988.
Joskus puhutaan, että urheilussa tuuri on kivenkova kumppani. Mutta ei Matin kohdalla. Matti nappasi näistä olympialaisista peräti viisi mitalia, joista neljä oli kultaa ja yksi hopeaa. Eikä siinä vielä kaikki: urheilupiirit muistavat hänet erityisesti Calgaryn vuoden 1988 sensaatiosta. Mies ei hypännyt korkeimmalle ainoastaan normaali- ja suurmäessä, vaan hän nappasi kultaa myös joukkuemäestä. Kolmen kullan voittaminen samoista kisoista ei ole helppo nakki, vaikka joskus suomalaiset ovat sellaisiin herkkuihin tottuneetkin.
Mutta maailma ei katso pelkästään olympiamitaleita vaan koko kisakalenteria. Hyppääjä, joka pystyy säilyttämään vireensä ympäri vuoden, ei nauti arvostusta vain omassa kotikylässään vaan laajalti koko maailmassa.
Mäkien maailmanmestaruuksista ei ole vitsit kaukana
Jos olympialaiset ovat kuin uusi vuosi, josta urheilija polkaisee elämänsä kauden käyntiin, ovat MM-kisat kuin ne keskikesän juhlat, joissa juhlitaan vielä vähän vauhdikkaammin. Matti Nykänen ei jättänyt juhlintaa puolitiehen, vaan toi Suomeen peräti kuusi maailmanmestaruutta (viisi hiihdon MM-kisoista ja yhden lentomäestä). Yltää niihin voi vain valtavalla lahjakkuudella ja jaksamalla kovaa treeniä.
Maailmancupit taas ovat niitä syksyn, talven ja kevään rutiineja, joissa mitataan päivittäinen taso. Matti nappasi maailmancupin kokonaisvoiton neljä kertaa, mikä on melkoinen näyttö siitä, että pystyy olemaan koko kauden ajan se kaikkein paras.
Hyppääjänä Matti ei ollut pelkkä pomppija, vaan mestari rauhoittamaan itsensä juuri oikeaan hetkeen, jolloin hypyt vietiin tyylillä maaliin asti eikä pää tyhjentynyt jännityksestä tiukimmassakaan paikassa. Sellaista onnistumisen tunnetta ja paineensietokykyä ei voi oppia kirjoista, mikä kertoo myös urheilijan henkisestä vahvuudesta.
Mitä näistä kaikista sitten oppii?
Jos Matti Nykäsen saavutuksista pitäisi kaivaa elämänohje, voisi se liittyä siihen, että menestyksen takana on hybridi sinnikkyyttä, oikeanlaista asennetta ja pientä hulluutta. Ei voi hypätä mäestä koko aikaa, jos ei välillä laskeudu. Mutta kun hypyt ovat onnistuneita, ne muistetaan vuosikymmeniä.
Jos haluaa ottaa jotain konkreettista opiksi, kannattaa tähdätä pieniin askeliin. Pienikin hyppy kerrallaan nostaa seuraavaa hyppyä, ja lopulta pääsee itsekin korkeammalle. Ja hei: älä turhaan mieti, että kaiken olisi oltava täydellistä heti. Nykänenkään ei syntynyt valmiina, vaan huipulle noustiin valtavan työn ja harjoittelun kautta.
Lisäksi urheilu opettaa ottamaan paineet vastaan. Aina ei voi nauraa jokaiselle suoritukselle tai epäonnistumiselle. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö huumoria voisi pitää mukana matkassa. Matti tunnettiin suorapuheisuudestaan, ja hänestä sai usein vaikutelman, ettei hän ottanut turhaa stressiä. Sellainen asenne auttaa niin mäessä kuin muualla elämässä.
Matti Nykänen ei ollut vain mäkihyppääjä, vaan suomalaisen urheilukulttuurin ikoni. Hänen saavutuksensa elävät yhä ja muistuttavat siitä, että suurten unelmien ja tekojen takana on aina kova työ, ripaus onnea – ja hyvä annos omaa hulluutta, joka vie pidemmälle kuin maltillisuus yksinään.
