Muusa Tuulia Katariina Rissanen on 24-vuotias suomalainen nainen, joka suorittaa parhaillaan vankeusrangaistusta nelivuotiaan poikansa Milon kuolemasta. Hänet tuomittiin törkeästä kuolemantuottamuksesta ja pahoinpitelystä, koska hän laiminlöi vakavasti loukkaantuneen lapsensa hoitoon hakeutumisen. Tuomioistuimen mukaan hänen laiminlyöntinsä vaikutti suoraan lapsen kärsimyksiin ja kuolemaan. Hänen lopullinen tuomionsa on 3 vuotta ja 10 kuukautta vankeutta.
Varhaiset varoitusmerkit ennen kuoliniltaa
Milo oli osoittanut vahingoittumisen merkkejä jo päiviä ennen kuolemaansa. Päiväkodin henkilökunta huomasi suuren mustelman hänen päässään. He kysyivät Milolta, mitä oli tapahtunut, ja hän vastasi:
“Isä kiusaa”
lapsi sanoi, päiväkodin henkilökunnan mukaan.
Henkilökunta tulkitsi tilanteen tavalliseksi riehakkuudeksi, koska Milo sai usein pieniä ruhjeita potkulaudalla ajamisesta. He eivät tehneet lastensuojeluilmoitusta.
Aiemmin oli ollut myös lastensuojelun huolia. Asiakirjakoosteiden mukaan perheestä oli tehty useita lastensuojeluilmoituksia. Milo oli jopa sijoitettu väliaikaisesti kodin ulkopuolelle alkuvuonna 2023. Sosiaalityöntekijät tapasivat myöhemmin äitiä perhetyön kautta, mutta suunnitelma päättyi pian kohtalokasta yötä ennen.
Viimeinen päivä ja kohtalokkaat vammat
Viimeisenä elinpäivänään Milo sai vakavia palovammoja ylävartaloonsa. Lääketieteellisten asiantuntijoiden mukaan vammat olivat todennäköisesti syntyneet höyrymopilla. Palovammat olivat syviä, laajoja ja erittäin kivuliaita. Milo eli näiden vammojen kanssa ilman lääketieteellistä hoitoa.
Oikeudenkirjojen mukaan isäpuoli Sebastian Simon Daniel Halonen aiheutti vammat ollessaan vastuussa Milosta. Hän kieltäytyi myöhemmin todistamasta hovioikeudessa.
Äiti väitti uskoneensa, että Milolla oli vain kuumetta.
“Ajattelin, että hän on vain kipeä”
Rissanen kertoi tutkijoille oikeuden asiakirjojen mukaan.
Hän sanoi antaneensa pojalle parasetamolia ja uskoneensa ihon punoituksen johtuvan pesusta tai karheasta pesusienestä. Hän väitti myös, että isäpuoli näytti väsyneeltä, ei päihtyneeltä.
Mitä äidin perhe kertoi oikeudessa
Hänen sisarensa kuvaili arjen näyttäneen normaalilta. Hän sanoi, ettei ollut koskaan nähnyt vakavan väkivallan merkkejä.
“En tiennyt väkivallasta mitään”
sisar sanoi oikeudessa.
Äidinäiti kuvaili tilannetta hirveäksi virheeksi. Hän korosti, ettei Muusa ymmärtänyt vammojen vakavuutta.
“Hän teki vain yhden virheen. Hän luotti väärään mieheen”
isoäiti sanoi oikeudessa.
Biologisen isän kanta
Biologinen isä vaati ankarampaa tuomiota.
“Äidin olisi pitänyt suojella lastaan”
hän sanoi oikeudessa.
Hän vaati 15 000 euron korvausta kärsimyksestä. Hän kertoi, ettei ollut koskaan halunnut isäpuolta Milon lähelle ja oli ollut huolissaan ympäristöstä.
Käräjäoikeuden havainnot ja ensimmäinen tuomio
Käräjäoikeus antoi ratkaisunsa alkuvuodesta 2024. Oikeus katsoi, että vammat eivät olleet tapaturmaisia. Oikeuden mukaan Halonen aiheutti palovammat. Käräjäoikeus totesi, että Rissanen laiminlöi velvollisuutensa vanhempana. Hänen hoitoon hakeutumisen laiminlyöntinsä oli keskeistä tuomiossa.
Käräjäoikeus tuomitsi Halosen törkeästä pahoinpitelystä, törkeästä kuolemantuottamuksesta, huumausainerikoksista ja varkauksista. Hänen rangaistuksekseen määrättiin seitsemän vuotta ja yhdeksän kuukautta.
Käräjäoikeus tuomitsi Rissasen törkeästä kuolemantuottamuksesta, varkaudesta ja huumausainerikoksista. Hänen rangaistuksekseen määrättiin kolme vuotta ja seitsemän kuukautta.
Hovioikeus: vastuun tarkempi arviointi
Sekä syyttäjä että puolustus valittivat. Rissanen pyysi vapauttamista oikeudenkäynnin ajaksi. Hovioikeus hylkäsi pyynnön.
“Hän pysyy vangittuna oikeudenkäynnin ajan”
hovioikeus totesi.
Syyttäjä väitti, että äidin toiminta täytti myös pahoinpitelyn tunnusmerkistön. Syyttäjän mukaan hän sivuutti näkyvät kärsimyksen merkit.
“Lapsi oli erittäin kivulias, eikä apua haettu”
syyttäjä totesi.
Halonen kieltäytyi todistamasta hovioikeudessa. Hän kiisti osan aiemmasta kuvauksesta mutta pysyi vaiti.
Hovioikeuden päätös ja lopullinen tuomio
Joulukuussa 2024 Itä-Suomen hovioikeus antoi lopullisen ratkaisunsa. Oikeus katsoi, että Milon palovammat olivat vakavia ja kiistattomia. Hovioikeus totesi, että kuka tahansa aikuinen olisi tunnistanut kiireellisen hoidon tarpeen. Tuomarit katsoivat, että vakavasti palaneen lapsen jättäminen ilman hoitoa oli pahoinpitelyä.
Hovioikeus lisäsi äidin tuomioon pahoinpitelyn. Hänen rangaistustaan korotettiin kolmeen vuoteen ja kymmeneen kuukauteen.
“Hoidon laiminlyönti täytti pahoinpitelyn tunnusmerkistön”
tuomarit kirjoittivat.
Hän on edelleen vankilassa.
