Eila Helinin kuolinsyy oli pahanlaatuinen aivokasvain. Helin kuoli 22. tammikuuta 2011, noin kuusi kuukautta diagnoosin jälkeen. Hänen nimensä jäi suomalaisten mieliin jo paljon aiemmin, sillä hänet yhdistettiin laajasti tunnettuun Kemira-tapaukseen, jossa Neuvostoliiton tiedustelun kerrotaan hyödyntäneen hunajapyydyksen kaltaista menetelmää saadakseen käsiinsä teollisuustietoa 1970-luvun lopulla.
Tiitinen kuvasi Helinin taustan
Kemira-tapaukseen liittyvissä kertomuksissa keskeiseksi ääneksi nousee entinen Suojelupoliisin päällikkö Seppo Tiitinen, joka kuvasi Heliniä sekä ihmisenä että asiantuntijana. Tiitinen kertoi Helinin olleen:
“Naimaton, hieman ontuva, Eila Helin oli pedantti diplomi-insinööri ja alallaan hyvin arvostettu.”
Samalla hän sanoi, että Helinillä oli työnsä vuoksi poikkeuksellinen pääsy tietoon:
“Kemiralla Helinillä oli käytössään valtava kansainvälinen tieteellis-tekninen tietovirta.”
Helinin asema teki hänestä kiinnostavan kohteen myös kylmän sodan tiedustelulle.
Hunajapyydys ja kaksi miestä
Tiitisen mukaan neuvostotiedustelun teollisuusvakoiluun liittyi menetelmä, jossa haavoittuva kohta löydettiin ihmisen yksityiselämästä. Hän kuvasi toimintatapaa näin:
“Yksi X-linjan menetelmistä oli etsiä kiinnostavassa yrityksessä työskentelevä yksinäinen nainen, jolla oli tarpeita. Sitten ne tarpeet tyydytettiin.”
Helinin elämässä tämä liittyi kahteen neuvostomieheen. Ensimmäisenä mainitaan Boris Stalnov, jonka kerrotaan määrätystä lähteneen takaisin Moskovaan kesken suhteen. Tämän jälkeen mukaan tuli Sergei Sidorov, jonka kerrotaan jatkaneen siitä, mihin edellinen jäi. Tiitinen tiivisti tilanteen kylmällä havainnolla:
“Helinin jutun yhteydessä opin ymmärtämään, että rakkaus on siirrettävä etuus.”
Supo paljasti Kemira-tapauksen
Suojelupoliisi seurasi tapahtumia ja sai lopulta riittävästi näyttöä. Tammikuussa 1979 Supo meni Helinin ovelle pian sen jälkeen, kun Sidorov oli poistunut asunnosta. Tiitinen kuvasi, että Helin suostui yhteistyöhön, ja tiedon luovutuksesta oli jäänyt merkintöjä:
“Helinillä oli jopa tarkat arkistokansiot kaikesta siitä tiedosta, jota vakoilijoille oli annettu.”
Myöhemmin Helin tuomittiin vakoilusta kahdeksi ja puoleksi vuodeksi vankeuteen.
Kekkonen määräsi kovat seuraukset
Tapauksen vaikutukset ulottuivat myös valtion johtoon. Presidentti Urho Kekkonen määräsi Sergei Sidorovin karkotettavaksi ja Boris Stalnoville maahantulokiellon. Kemira-tapaus jäi elämään suomalaisessa historiassa poikkeuksellisena esimerkkinä siitä, miten yritysmaailman tieto, valtiollinen tiedustelu ja henkilökohtaiset suhteet voivat nivoutua yhteen tavalla, joka muuttaa ihmisen elämän pysyvästi.