Rakastettu suomalainen urheilutoimittaja Tapio Suominen, 60, kuoli tapaturmaisesti keskiviikkoaamuna 24. heinäkuuta 2024 Parolassa, Hattulassa, hänen lähipiirinsä vahvisti Ylelle.
Kuolinsyyksi ilmoitettiin tapaturmainen kuolema, eikä perhe tai viranomaiset ole antaneet asiasta tarkempaa julkista selitystä. Kuitenkin syvällisesti tunteellisessa lausunnossa Suomisen ex-kumppani Birgit toi esiin traagisen tapahtuman taustalla olevan kamppailun.
Birgit sanoi Maria Veitola haastattelussa:
”Tapio ei tappanut itseään. Hänen sairautensa tappoi hänet. Kaksisuuntainen mielialahäiriö.”
Birgitin mukaan Tapio kamppaili pitkään kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa, kokien äärimmäisiä ylä- ja alamäkiä, ja viime vuosina hän alkoi lääkityttää itseään alkoholilla. Birgit kertoi myös, että Tapio oli äskettäin käynyt läpi sähköhoitoa (ECT) ja hänen oli tarkoitus tulla tapaamaan häntä juuri kuolinpäivänään.
Samassa haastattelussa Birgit muisteli:
”Hänen piti tulla käymään. Sitten tuli viesti. Tiesin heti, että jotain hirveää oli tapahtunut.”
Vaikka verkossa levisi spekulaatiota kuolintavasta, Birgit kiistää jyrkästi ajatuksen tietoisesta päätöksestä ja korostaa, että Tapio rakasti elämää vaikeinakin aikoina.
Hän sanoi:
”Hän ei koskaan halunnut kuolla. Hänessä oli niin paljon valoa. Mutta sairaus otti vallan.”
Suuret suomalaiset mediatalot, kuten Yle, Kaleva ja MTV Uutiset, ovat kaikki kuvailleet kuolemaa tapaturmaksi, eivätkä ole viitanneet itsemurhaan tai tarkentaneet yksityiskohtia – kunnioittaen Suomisen perheen ja läheisten toivetta.
Ylen urheilutoimituksen päällikkö Joose Palonen lausui muistosanat kuolinpäivänä:
”Tapio Suominen oli sukupolvensa parhaita selostajia ja edelläkävijä studiossa.”
Pitkäaikainen kollega Jussi Saarinen sai koskettavan tehtävän heti kuoleman jälkeen – hänen tuli kirjoittaa muistokirjoitus. MTV Uutisille hän kuvasi hetkeä ”järkyttäväksi ja henkilökohtaiseksi”.
Tapio Suominen tunnettiin uraauurtavasta työstään Yle Urheilussa vuosina 1988–2018. Hän puhui avoimesti mielenterveyshaasteistaan haastatteluissa, kolumneissa ja vuoden 2021 kirjassaan Urheiluhullu. Jäätyään pois vakituisesta ruudusta, hän jatkoi urheiluselostuksia erityisesti koripallon parissa.
Hänen poismenonsa jättää suuren aukon suomalaiseen urheilujournalismiin – ja toimii pysäyttävänä muistutuksena hiljaisista taisteluista, joita moni käy näkymättömissä.
Birgit sanoi:
”Hän oli loistava ammattilainen ja hänellä oli kaunis sielu. Toivon vain, että hänen kipunsa olisi päättynyt toisin.”
