Tauno Veikko Pasanen oli suomalainen rikollinen, joka kuoli 91-vuotiaana. Ennen sitä hän oli maanviljelijä, joka murhasi neljä poliisia Pihtiputaalla vuonna 1969 ja myöhemmin surmasi ex-vaimonsa.
Hänen nimensä on pysyvästi kaiverrettu Suomen rikoshistoriaan, symbolina alkoholin siivittämälle väkivallalle ja ohuille rajoille perheensä puolesta kamppailleen miehen ja armottoman tappajan välillä. Hän vietti viimeiset vuotensa vanhainkodissa, kaukana niistä otsikoista, jotka aikanaan järkyttivät koko kansakuntaa.
Elämä ennen rikoksia
Pasanen syntyi Pihtiputaalla vuonna 1934. Hän asui vaimonsa Liisan ja neljän lapsensa kanssa pienellä tilalla, jota painoivat velat ja taloudelliset vaikeudet. Hän teki sekalaisia töitä metsätöistä maatalouteen ja ojankaivuihin, mutta rahat olivat aina tiukilla.
Alkoholi oli hänen jatkuva seuralaisensa. Pasanen myönsi aloittaneensa juomisen jo kymmenvuotiaana. 1960-luvulle tultaessa hänet tunnettiin miehenä, joka saattoi olla selvin päin ahkera ja rauhallinen, mutta juotuaan muuttui väkivaltaiseksi ja arvaamattomaksi. Poliisit joutuivat useasti tulemaan paikalle rauhoittamaan hänen kotonaan syntyneitä häiriöitä.
“Olin jopa ajatellut tehdä itsemurhan juomisen takia. En pystynyt hallitsemaan sitä enää.”
Pasanen tunnusti kerran
Pihtiputaan poliisimurhat 1969
7. maaliskuuta 1969 neljä poliisia vastasi jälleen kerran kotihälytykseen Pasasen luona. He olettivat voivansa rauhoittaa tilanteen. Sen sijaan Pasanen aseistautui metsästyskiväärillä. Yhden minuutin aikana hän ampui kaikki neljä poliisia lumeen.
Naapurit muistivat myöhemmin, kuinka hän käveli tyynesti pyytämään, että poliisipäällikkö tulisi “noutamaan raadot”.
“Minulla ei ollut syytä. En vihannut heitä. Tein sen vain.”
Pasanen kertoi myöhemmin tutkijoille
Murhat järkyttivät koko Suomea. Koskaan aiemmin ei ollut surmattu yhtä aikaa näin montaa poliisia. Kansakunta vaipui suruun, ja neljän miehen hautajaisista tuli yhteisen järkytyksen symboli.
Elinkautinen ja elokuva joka muutti kaiken
Pasanen tuomittiin neljästä murhasta elinkautiseen vankeuteen. Psykiatrinen arvio kuvaili häntä alkoholin vaikutuksen alaisena tunne-elämältään epävakaaksi, mutta oikeudellisesti syyntakeiseksi.
Vuonna 1972 ohjaaja Mikko Niskanen julkaisi merkkiteoksen Kahdeksan surmanluotia, joka pohjautui suoraan Pasasen rikokseen. Se kuvasi köyhyyden, alkoholismin ja epätoivon musertavaa taakkaa.
“Tämä on niin totta, että se saa minut sekä nauramaan että itkemään. Kohtaloni kuvattiin kuin se olisi revitty sielustani.”
Katsottuaan elokuvan vankilassa Pasanen sanoi
Elokuva muutti julkista mielipidettä. Pasasta ei enää nähty vain kylmäverisenä tappajana, vaan myös olosuhteiden murtamana miehenä. Vuonna 1982 presidentti Mauno Koivisto armahti hänet 13 vankilavuoden jälkeen.
Viimeiset vuodet varjoissa
Vuoden 2000 jälkeen Pasanen katosi julkisuudesta. Hän asui hiljaisesti Riihimäellä ja muutti lopulta hoivakotiin. Toimittajat muistivat Pihtiputaan murhia vuosipäivinä, mutta Pasanen itse ei enää antanut julkisia haastatteluja. Hän kuoli vuonna 2025, 91 vuoden iässä, viettäen viimeiset vuotensa vanhainkodissa.
