Lost Boys jatkaa tarinaa, joka alkoi dokumenttielokuvassa Reindeerspotting – Escape from Santaland. Elokuva tuli tunnetuksi suodattamattomasta kuvauksestaan huumeita käyttävien ja yhteiskunnan marginaalissa elävien nuorten arjesta Rovaniemellä.
Dokumentin päähenkilö oli Jani Raappana, vuonna 1983 syntynyt mies, joka kuoli vain kolme kuukautta elokuvan ensi-illan jälkeen vuonna 2010.
Reindeerspottingissa Raappana puhui kameralle rauhallisesti ja avoimesti huumeriippuvuudesta, rikoksista ja vankilasta osana jokapäiväistä elämäänsä. Hänen esiintymisensä teki hänestä yhden suomalaisen dokumenttielokuvan tunnistettavimmista tosielämän hahmoista.
Jatko-osa, jonka on ohjannut Joonas Neuvonen ja käsikirjoittanut yhdessä Sadri Cetinkayan kanssa, siirtää katseen Pohjois-Suomesta Kaakkois-Aasiaan. Lost Boys seuraa Neuvosta, Raappanaa ja heidän ystäväänsä Anttia matkalla Thaimaahan ja Kambodžaan — reissulla, jota leimasivat runsas huumeidenkäyttö, juhliminen ja vastuun pakoilu.
Matka päättyy tragediaan. Raappana löydettiin kuolleena Phnom Penhin syrjäiseltä kujalla. Paikallinen poliisi piti kuolemaa itsemurhana. Vuosia myöhemmin Neuvonen palaa tapahtumiin ja pohtii, riittääkö virallinen selitys — vai jäikö jotain selvittämättä.
Elokuvan nimi Lost Boys viittaa Peter Panin kadonneisiin poikiin, lapsiin jotka eivät koskaan kasvaneet aikuisiksi. Vertaus on osuva. Raappana ja hänen ystävänsä eivät matkusta Aasiaan rakentaakseen uutta elämää, vaan jatkaakseen entistä. Raha katoaa nopeasti, todellisuudentaju hämärtyy ja fantasia korvaa harkinnan.
Siinä missä Reindeerspotting järkytti katsojia, Lost Boys tuntuu paikoin toistavan tuttua. Pitkät jaksot päihteiden käytöstä eivät enää ravistele samalla tavalla, ja kuolemaa koskeva spekulointi kiertää lopulta samaa kehää: vastausta ei ole.
Lähes tunnin ja neljänkymmenen minuutin mittaisena dokumentti viipyy epävarmuudessa. Elokuvan kertojaäänenä kuullaan Pekka Strangia, ja englanninkielinen selostus viittaa siihen, että Lost Boys on suunnattu myös kansainväliselle yleisölle.
Lopulta Lost Boys ei ole rikostutkinta eikä arvoitus, joka ratkeaa. Se on elokuva menetyksestä, ystävyydestä ja siitä, kuinka vaikeaa toisen ihmisen elämää on ymmärtää — erityisesti silloin, kun kamera sammuu liian myöhään.
